torstai 20. huhtikuuta 2017

Muutama sana kasvatuksestani

Silloin vuoden 2014 heinäkuussa Reiskan tulessa taloon en vielä miettinyt kasvatuksen aloitusta. Mulla oli tarkoitus leikkauttaa Reiska kun sillä olisi tarpeeksi ikää ja ottaa seuraavana vuonna sille kaveriksi naaras. Toisin kävi, kun innostuin kertaheitolla kaneista ja kävin hakemassa kolmen viikon päästä Reiskan tulosta kaksi kääpiöluppaa lisää. Reiska oli ihan ensimmäinen kanini ikinä - toki olin kanien hoidosta selvitellyt yhtä sun toista, mutta kasvatusasiat olivat ihan harmaata aluetta.

Näin jälkeen päin mietittynä tämä mun harppaus kaninomistajasta kasvattajaksi olisi voinut päättyä katastrofiin, mutta Reiskan kasvattaja jeesasi mua jo silloin paljon ja vastasi tyhmiinkin kysymyksiin. Taidan kyllä olla huono esimerkki muille aloitteleville kasvattajille tai sen aloittamista harkitseville kun noin nopeasti nousi kanimäärä, ja aloin kanien kasvattamista harkita todenteolla.

Tietoa olisi voinut kerryttää hieman enemmänkin, mutta kun alusta asti teki asiat (ruokinta, lajityypilliset olot yms) oikein, niin en kyllä muista mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ja eikös se mene niin että tekemällä oppii. Heti oli tarkoitus alkaa kasvattamaan ihan vakavasti, enkä ole koskaan "hupipoikuetta" kasvattanut, vaan jokaisella poikueella on aina ollut tavoite. Kanien kustannuksella hölmöily ei ole koskaan tullut kysymykseenkään. Kaniyhdistyksen kasvattajakurssin kävin heti kun oli mahdollista, koska halusin hakea virallista kasvattajanimeä. Harhakuvan -kasvattajanimi hyväksyttiin loppuvuodesta 2015.
 
Donna v. 2014
Olisin toki voinut lähteä tavoittelemaan jotain helpompaakin väriä kuin sinichinchilla. Väriin rakastuin Reiskan ansiosta, olihan Reiska itse juuri kyseisen värin omaava kani. Valmiita kaneja (eli kyseisen värisiä kaneja) ei ollut Suomessa kuin yksi, joten väriä piti alkaa tekemään projektipoikueiden kautta. Väri oli tavoite nro. 1, mutten tietenkään tinkinyt hyvän luonteen omaavista tai rodunomaisista kaneista projektiani eteenpäin viedessä. Muutenkaan en ihmisten päälle hyökkiviä, ihmistä purevia tai muuten vain luonnevikaisia kaneja käyttäisi ikimaailmassa jalostukseen. Nuorukaisten murrosiän ollessa vahvana päällä saa olla ihmistä kohtaan epäileväinen, mutta kyllä perusluoteeltaan huonoja olevat kanit karsiintuvat jalostuksestani pois aika äkkiä.

Kahden vuoden aikana syntyi seitsemän projektipoikuetta, joissa oli kaksi "oikean" värisiä eli sinichinchilla-penskoja. Viime syksynä sitten laitoin monen ylä- ja alamäen jälkeen sinchinchilla-kasvatuksen pillit pussiin. Tuon projektin ansiosta kasvoin paljon ihmisenä, pääsin tutustumaan kaninäyttelymaailmaan sekä tapasin paljon uusia ihmisiä. Paljon jäi tekemättä, mutta ehkä vielä joku päivä jatkan tätä väriprojektia. Kanit vähensin samalla ihan minimiin - uusiin koteihin lähtivät jalostuskäytössä jatkavat naaraat, myös kasvatuksesta poistuvat yksilöt sekä penskoja. Linja jatkuu muualla, niin siitä on sitten helppoa jatkaa itse jos niikseen tulee.

Fenix v. 2016 (Reiska x Sansa)
Aatos v. 2015 (Donna x Voltaren)
Loppuvuosi 2016 menikin vietellen hiljaiseloa, leikkautin Reiskan ja piti sille vihdoinkin ottaa se kaveri. Reiska päätti toisin ja jatkoi yksin eloa ylhäisessä yksinäisyydessään 😃 Hyvin tyytyväiseltä se kyllä alkaa vaikuttamaan talven yli jatkuneen kiukuttelujakson jälkeen. 

Mutta kuinkas sitä kävikään, vuosi vaihtui, tammikuu kääntyi helmikuuksi ja sitten meille muuttikin kuusi pienihopeaa. Olen ollut luppaihminen henkeen ja vereen, ja pieni epäilys olikin pienihopeita ottaessa että onkohan tämä nyt mulle oikea rotu. Turhaa olin epäileväinen, koska nämä otukset veivät mun sydämen samantien kun ne näin. En olisi uskonut, että nämä vetää lupistakin ohi. Pienihopeiden kanssa tavoite on selvää kauraa - hopeoinnin parantaminen. Värityksessä on paljon tekemistä kun vertaa noita pieniä yksilöitä isompiin "sukulaisiinsa" eli suurihopeisiin. Paremman värin lisäksi haluan että kanit täyttävät myös ne lemmikkiominaisuudet. Säpäkämpiä nuo ovat huomattavasti kuin lupat, mutta hyvin käsiteltävissä kuitenkin. Eipä tässä ole mihinkään kiire, rauhassa saa tehdä töitä tämän projektin kanssa. Lupat ovat kuvioissa edelleen tavalla tai toisella.

Bea
Kanit on aina olleet mulle ensisijaisesti lemmikkejä. Musta ei tule koskaan semmoista kasvattajaa joka kasvattaa suurella volyymilla. Olen sanonut, että mun kanimäärämaximi on siinä 20 kanin kieppeillä. Kasvateista suurin osa lähtee pääasiassa lemmikkikoteihin, mutta on niitä jalostuskäyttöönkin päätynyt. Erikseen vain täytyy osata kysyä jalostuskania, jos sellaista halajaa. Eipä sitä voi tietenkään kuvata penskan ollessa kahdeksan viikkoinen, että tästä kasvaa nyt se huippu näyttely- tai jalostuskani.

Kodit valitsen ehkä jopa liian tarkkaan. Jos kotiehdokkaasta välittyy epäilyttävä fiilis, niin jätän myymättä. Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että kaikille myydyille kasvateille on löytynyt erittäin hyvät kodit. Silti se ei estä välillä silmäilemästä esim. Toria tai facebookin myyntipalstoja, että josko sieltä löytyisi mahdollisesti joku omista kasvateistani myynnissä.. Yksikään kasvatti ei ole vielä palautunut, ja toivon ettei niin kävisikään (ainakaan ihan heti). Kasvateillani toki on ikuinen palautusoikeus, ne ovat aina tervetulleita meille takaisin.

Muutenkin tykkään olla kasvattien omistajiin yhteydessä, ja osa laittaakin kuvia kaneistaan säännöllisesti. Itse en halua väkipakolla pitää yhteyttä, vaan kasvattien omistajat saavat lähestyä itse mua. Kanien kuulumisia on todella kiva kuulla ja on hienoa nähdä kuinka siitä tulee yksi perheenjäsenistä. Harmillisen monesta ei kuule koskaan sanaakaan, mutta en mä sitä voikaan vaatia että teidän on nyt kerrottava kuulumiset joka kuukausi. Ihanan moni niitä kuulumisia onneksi kertoo!

Donnan ja Reiskan penska v. 2016
Automaattisesti vanhat kanit poistuvat jalostuksesta kun on sen aika. Jalostuksesta poistuville kaneille yritän ensisijaisesti löytää lemmikkikodin kun se on meillä tehnyt hommansa. Tilat ovat kuitenkin valitettavan rajalliset vaikka haluaisinkin pitää kaikki kanit meillä kotona. Ja toisellalailla se kani saa yhden - kahden kanin kodissa huomiota, rapsutuksia ja rakkautta. Oma huomioni jakautuu useamman kanin kesken, ja vaikka niitä joka päivä rapsuttelen ja käsittelenkin, on näiden kahden asian välillä vissi ero. Sitten on niitä all time favourite -kaneja, jotka jää asumaan kanilaan ihan loppuun asti.

Briannan luonnonsininen penska v. 2016
P.S Heittäkää kommenttiboksin puolelle kommenttia, jos jokin juttu epäselväksi tai haluaisitte vielä kysyä jotain! 😊 Tai sitten voi kommentoida ihan muuten vaan!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Uusi vuosi - uudet kujeet

Delfi, joka oli Reiskan kaverina hetken.
Kanila alkaa heräämään talven jälkeen uuteen vuoteen ja kevääseen. Talvi meni tosiaan hiljaiseloa vietellen. Reiskalla oli kaverina hetken aikaa kääpiöperhosnaaras, mutta Delfi jouduttiin lopettamaan sen tullessa kipeäksi. Naaras olisi helmikuussa täyttänyt muistaakseni 4 vuotta. Harmittaahan se, että Reiskan leikkautin juuri siksi että se saisi kumppanin. Reiska siis edelleen viettelee poikamiespäiviä, enkä ole sille uutta kaveria toistaiseksi ottamassa.

Reiska porskuttaa vaan eteenpäin. Vaikka reilu vuosi sitten kanille meinasi käydä kalpaten, niin herra on hyvissä voimissa tänä päivänä. Kyllä tuo kani on niin rakas tyyppi, etten siitä ihan hevillä luovu. Reiska täyttää ensi kuussa kolme vuotta, niin täytyy sitten synttäribileet järjestää 😆 Heinäkuun lopulla tuleekin sitten kolme vuotta siitä kun Reiska muutti meille ja oma kaniharrastukseni alkoi. Kolmeen vuoteen mahtuu niin ylä- ja alamäkiä, mutta ehkä enemmänkin niitä alamäkiä 😛 Nyt toivottavasti on alamäet lasketeltu ja vaikeudet on takanapäin. 
 
Mutta siis, oli mulla oikein kunnon asiaakin eikä pelkkää jaarittelua. Meille muutti nimittäin kuuden pienihopean lauma asumaan aikaisemmin keväällä. Kolme aikoinaan ruotsista tullutta yksilöä ja kolme nuorikkoa. Muffe, Alli, Manu, Bea, Assu ja Fami ovat aikamoisia persoonia! 💜 Olen ollut luppaihminen henkeen ja vereen, mutta nyt en olekaan enää niin varma siitä. Mikään muu rotu ei ole koskaan kolahtanut yhtälailla kuin lupat. Luppia mikään muu rotu ei syrjäytä, mutta kova kilpailija tuo pienihopea on! 

Odottelen täällä tämän vuoden ensimmäisiä poikasia syntyväksi, eli taidankin tästä mennä nukkumaan että aamu tulee nopeammin 😃 Siispä kohta blogi täyttyykin poikaskuvista, joten pysykää langoilla!



maanantai 31. lokakuuta 2016

Blogin elvyttelyä

Taitaa olla aika päivittää tätä blogia pitkästä aikaa. Lukeekohan tätä blogia enää kukaan ollenkaan? Ja tosiaan, saa niitä postausehdotuksia laittaa tulemaan tännepäin. Kaikenlaisia ehdotuksia ja vinkkejä kuuntelen. Saa tämän blogin sitten samalla aktiiviseksi. :-)

Misery 11kk
Tänä vuonna on ollut monia mutkia matkassa tuon kasvatuksen kanssa, ja loppujen lopuksi päätin laittaa koko kasvatuksen tauolle. Tämän vuoden kesästä ei jäänyt käteen kuin paljon harmaita hiuksia, eläinlääkärilaskuja ja stressiä. Voisi vaan todeta että "never again".

Kanilassa on tällä hetkellä enää neljä asukasta, mutta siitä määrä vielä varmaan laskee. Hyvin on huomannut työmäärän vähentymisen. Nykyään mulla menee häkkejä siivotessa max. puolituntia, sen kolmen tunnin sijasta. Kanit saa ruokittua viidessä minuutissa, oi sitä helppoutta! Olihan niitä kaneja poikaset mukaan lukien liki kolmekymmentä. Talvi vietetään hiljaiseloa, ja ensi keväänä varmaan alkaa suunnitelmat selviämään. Joku muu rotu houkuttaisi tai sitten tuo tuotantopuoli. Enkä pidä mahdottomana, että kanilan katon alle muuttaisi lihakaneja. Kuitenkin tilaa löytyy ulkoa että sisältä.

Miseryn naarasjälkeläinen Harhakuvan Neelia (4kk)
Vinkatkaa tosiaan tuonne kommenttiboksin puolelle mistä haluaisitte lukea! :-)


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Muutamia kuvia ja vähän kuulumisiakin

Uusia kuvia en ole pariin viikkoon ottanut joten tässä postauksessa on vanhempaa materiaalia. Helmikuussa tulleet Misery ja Thundercloud sen kuin kasvavat, hienoja neitejä molemmat! Thundercloud ja sijoituskodista kotiin poikasten teettämisen takia palannut Cressida lähtevät ylihuomenna Lempäälän näyttelyihin. Ne ovatkin tämän kevään viimeiset näyttelyt, mutta syksyllä näyttelyrupeama alkaa jo 13.8 Pyhtäällä. Kovin toivon, että olisi joitain kasvattejakin mitä viedä sinne näytille. 

Misery
Thundercloud
Cressida
Donna tosiaan pyöräytti vauvat helmikuussa, ja tämän viikon torstaina ne jo täyttivät 8vk. Urokselle on jo koti tiedossa, mutta naaraan kohtaloa vielä mietin. Poikasia syntyi kolme mutta kahden viikon paikkeilla yksi löytyi menehtyneenä. Jäljelle jääneet kaksi poikasta ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin ja ne ovatkin aikamoisia söpöläisiä.

Luonnonsininen naaras - Harhakuvan Desiree
Luonnonsininen uros - Harhakuvan Dominik
Touko-kesäkuussa pitäisi seuraavat naaraat astuttaa ja toivon mukaan poikivat onnistuneesti. Vähän on ollut huono kevät, mutta tällä hetkellä odottelen että chinchillanaaras Haltija tekisi monta, monta muksua :') Haltijalla on ensimmäinen laskettu aika ensiviikon maanantaina, ja se onkin toivon mukaan tiineenä kaverin hienosta mustavalkojapanilaisuroksesta. 

Palataan pian toivottavasti poikaskuulumisten kera :)

maanantai 15. helmikuuta 2016

Uusia asukkaita

Klaukkalan näyttelyissä kävin kääntymässä viime viikon lauantaina ja nappasin kyytiini kanilan kaksi uutta kania. 

Chinchillanaaras Houdini's Misery (isänä Reiska) muutti meille väriprojektin takia. Neidille on jo sulhanen katsottuna, kunhan on ensin vain tarpeeksi vanha astuttamiseen. Toinen uusi asukas onkin sitten leijonanharjas Houdini's Thundercloud, joka tuli sijoitukseen. Tytöille en ole vielä lempinimiäkään keksinyt mutta eiköhän sopivat nimet tule kohtapuoliin mieleen. Hirmuisen rohkeita tyyppejä molemmat!

Houdini's Misery
Houdini's Thundercloud
Vuoden ensimmäiset kasvatitkin syntyivät 11.2., viime torstaina. Kolme luonnonsinistä kääpiöluppaa yhdistelmästä Töminän Donitsi x Vihervaaran Bart. Poikaskuvia siis on luvassa tänne blogin puolellekin :--)

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Mitä meillä syödään? part 2

Olen aikaisemminkin tehnyt tälläisen ruokinta-postauksen viime vuoden huhtikuussa, jonka löydätte täältä. Hieman on ruokintajutut muuttuneet vuoden varrella, joten ajattelin kirjoitella ruokinnasta uusiksi. 

Meillä on heinä ruokinnan perustana, niin kuin kuuluukin. Siirryin pikkupaaleista isoon pyöröpaaliin kanimäärän lisäännyttyä, ja se onkin kestänyt jo tovin. Sateinen viime kesä oli tosi huono heinän kannalta ja olenkin saanut metsästää kunnon heinää. Järestäin pikkupaalit ovat olleet homeisia ja niitä en ole kaneille syöttänyt. Nyt navetanvintillä oleva iso paali on vaikuttanut ihan kunnon heinältä. 

Kesää jo odottelen kovin, että saan siirrettyä kanit tuoreelle heinälle. Viime vuonna sain kissojen ja koirien kanssa metsästää "laidunta" mistä olisin päässyt keräämään tuoretta kaneille. Loppukesästä sellainen löytyi, mutta nyt tänä vuonna toivon löytävän kunnon apajan jo alkukesästä. Kuivaheinä jää selkeästi kakkoseksi kun on tarjolla myös tuoretta heinää.  Omasta pihasta saa tuoretta kerättyä jonkin verran, mutta se ei riitä kovinkaan kauan monelle kanille.




Pellettisekoituksena meillä on kaksi Racingin rehua - Regular ja Protein. Pelletti uppoaa kaneille ihan hyvin, mutta yhdellä kanilla se on ilmeisesti alkanut tökkimään. Muut kanit syövät kuppinsa tyhjiksi mukisematta.
Regularin raaka-aineina on käytetty mm. kaurankuorijauhoa, ohraa, melassileikettä, kauraa ja vehnälesettä. Valkuaista siinä on 11,7%, rasvaa 4,1% ja kuitua 13,5%.


Racingiltä otin Regularin kylkeen säkin Proteinia. Kasvaville sekä imettäville naaraille annan proteinia pikkuisen enemmän kuin "oloneuvoksille". Proteinin raaka-aineita ovat mm. soijarouhe, melassileike, vehnä ja vehnälese. Valkuaista 30%, rasvaa 5% ja kuitua 7%.

Pellettiä kanit tosiaan saavat näin talvisin kolme kertaa viikossa ja kesäisin vähän vähemmän, koska tuoreheinä korvaa osan pelletistä. Lisäksi kerran kaksi viikossa kaneilla on porkkanapäivä, tai vaihtoehtoisesti kanit saavat jotain muuta tuoretta (esim. salaattia tai kurkkua).


Herkkuna välillä saatana nakata pellettien päälle Rabbit Royalea, jonka tuoksusta tykkään erityisesti :--D Ravintoarvoiltaan Rabbit Royale on ihan ok, muttei se esim. kasvaville kaneille sovi pelkäksi pelletiksi. 
 
Miten te ruokitte kaninne? :)

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kevättä jo odotellaan


Kovat pakkaset ja liikaa lunta. Kanilaankin oli pakko laittaa lämmitin puhaltamaan, kun kanien vesipullot tuppasivat jäätymään. Aamuisin kanilassa oli janoista porukkaa, vaikka illalla vaihtoikin sulat vedet niin yön aikana pullot olivat jäätyneet uudestaan. Nyt lämmittimen ansiosta kanilan lämpötila on ollut n. 5 astetta ja vedetkin ovat pysyneet sulina. Itselläkin on helpompaa käydä kanilassa, kun ei enää syväjäädy ruokkiessa kaneja. Omasta puolestani pakkaset voisivat vaan jo loppua...


Kyllä sitä vaan kevättä odotellaan meidänkin kanilassa. Pitäisi suunnitella uusia ulkohäkkejä kaneille, pedonkestäviä sellaisia. Kovasti haluaisin laittaa kanit kesäksi ulos yötäpäivää, mutta saas nähdä uskallanko. Viime kesäisen ilveksen vierailun (melkein naapurissa) jälkeen kanit olivat visusti sisällä. Kyllä vaan niiden puolesta silloin pelkäsi, enkä uskaltanut jättää niitä ulos ellen ollut itse kotona. Nyt on suunnitteilla sellaiset häkit ja kopit, jotka suojaavat kaneja ulkopuolisilta uhkilta. Pesäkoppejakin pitäisi rakentaa, tai sitten vaan teetätän niitä muualla. 

Olisi mielettömän kivaa saada puput asumaan ympäri vuoden ulkona, mutta siihen liittynee muutama probleema jotka vielä estävät suunnitelman toteuttamista. 


Tämän kuun alussa kanimäärä tippui kymmeneen kaniin - poikasten lähdettyä uusiin koteihin. Sansakin palautui kasvattajalleen kolmen muksunsa kanssa, neljäs muksu sinichinchillan värinen Fenix jäi mulle kasvamaan. Se on ainoa tähän asti syntynyt sinichinchilla kasvatti, mutta toivon mukaan niitä syntynee jatkossa enemmänkin. Kohta odotellaankin kevättalvea, jolloin alan naaraita astuttelemaan. Tilaukseen olen ajatellut laittaa luonnonsinistä, chinchillaa ja sinichinchillaa. Jo aikaisemmin synnyttäneiden naaraiden joukossa on kolme ensikertalaista, jotka ovat omia kasvattejani. Eli loppusyksystä onkin kanilassa jo toinen sukupolvi omia kasvattejani!  

Nyt jatkan sairastelua ja vajoan sängyn pohjalle. Laittakaa toki tulemaan postausehdotuksia, joista haluaisitte täällä blogin puolella lukea! :)